Käsikirjoitus on toisin sanoen suunnitelma, joka mahdollistaa elokuvan kuvaamisen. Mitä huolellisemmin käsikirjoitus on toteutettu, sitä helpommin sujuu yleensä myös itse elokuvan kuvaaminen. Yleensä käsikirjoituksen taustalla on jonkinlainen visio, tapahtuma, tarina tai aiemmin kirjoitettu romaani. Käsikirjoituksen kirjoittamiseen kuuluu useimmiten kolme vaihetta siten, että ensin luodaan tiivistelmä eli synopsis elokuvan sisällöstä, sen jälkeen tehdään kohtausluettelo (treatment) ja viimeiseksi lopullinen käsikirjoitus. Pääsääntönä on yleensä, että kun paikka vaihtuu tai siirrytään ajassa eteenpäin, siirrytään uuteen kohtaukseen.

Olennainen osa käsikirjoitusta ovat parenteesit eli kuvaukset, joissa käsikirjoittaja kertoo ytimekkäästi, mitä kuvassa tulisi näkyä. Parenteesi voi sisältää ohjeita kuvassa esiintyvästä henkilöstä, tunteista, eleistä, toiminnasta, äänistä, tilasta ym. Parenteesien lisäksi tärkeä osa käsikirjoitusta ovat tietysti myös dialogit eli vuoropuhelu. Dialogia kirjoittaessa kannattaa muistaa, että on aina parempi näyttää kuin kertoa. Dialogin tulisi olla mahdollisimman luonnollista, joten käytä esimerkiksi murretta ja älä kirjoita vuorosanoiksi asioita, jotka molemmat dialogissa esiintyvät henkilöt jo tietävät eli ts. eivät puhuisi ko. asiasta normaalisti.

Käsikirjoitusformaatti on luotu kymmeniä vuosia sitten Hollywoodissa, ja se on saapunut sellaisenaan myös Suomeen. Muoto ei ole vuosien kuluessa juurikaan muuttunut. Kaikkien käsikirjoitusten ei tarvitse tietenkään näyttää identtisiltä, mutta useimmiten käsikirjoittajat noudattavat yleistä formaattia sen käytännöllisyyden ja helppolukuisuuden vuoksi.

Käytetyimpiä käsikirjoitusohjelmia ovat Movie Magic Screenwriter ja Final Draft ja fonttina tulisi käyttää aina 12 pisteen courieria. Yksi sivu käsikirjoituksessa vastaa noin yhtä minuuttia elokuvassa, joten parin tunnin mittaisen elokuvan käsikirjoituksessa on noin 120 sivua. Valmiita käsikirjoituksia voi lähettää esimerkiksi suoraan tv-kanaville tai Star Zone Productionsille.